Ollako vai eikö olla, vihainen.

Teki mieleni avautua blogimaailmasta ja sen pinnallisuudesta, kunnes aloin miettiä, että ehkäpä ongelma ei olekaan pinnallisissa blogeissa, vaan minun asenteessani? Minunhan ei ole pakko lukea mitään, mikä aiheuttaa verenpaineen kohoamista, mutta pohdiskelin, että miksi verenpaineeni niin kohoaa pinnallisten aiheiden vuoksi? Olenko minä, glup, vihainen valittaja, kateellinen kaakattaja?

Minä en tahdo olla se henkilö, joka kerää ja levittää negatiivista energiaa ympärilleen. Mihin pohjautuu se, että ihmisten materialistisuus saa minut ärsyyntymään? Se, että hehkutetaan uutta Mul(kku)berryn laukkua ja esitellään hienoa iPhonen design-suojakoteloa tms. saa minut jotenkin ärsyyntymään. Kysymys on, miksi ärsyynnyn? Enkö voisi vain antaa olla? Sehän on harmitonta, eikö? Hehkuttaisin kai itsekin, jos minulla olisi varaa semmoisiin ylellisyyksiin, vai hehkuttaisinko?

Joka tapauksessa, ärsyytyminen sellaisesta aiheesta on täysin tyhjänpäiväistä. Kerään itseeni turhaan negatiivista energiaa ja vahingoitan sillä tavoin itseäni ja ympäristöäni. Arvostan kyllä, kun ihmiset keskittyvät elämässään ekologisiin, eettisiin ja kestäviin valintoihin. SILTI on turhanaikaista ärsyyntyä pintaliitoglamourista. Se ei ehkä aina ole eettistä eikä ekologista, muttei ole ärsyytyminenkään. Se kuluttaa meidän perheen positiivisen energian varoja enkä mä halua kuluttaa niitä sellaiseen. 

Elän juuri sellaista elämää kuin haluankin, joten kateuteenkaan minulla ei ole mitään syytä. En keksi, mistä syystä sitten toisinaan ärsyynnyn? 

Pintaliitoblogien elämä on minulle kovin kaukaista gaala-iltoineen, samppanjoineen, merkkituotteineen, laihoine käsivarsineen, design-sisustamisineen ja työurineen. Ehkä mun suppeaan maailmankuvaani ei mahdu käsitys siitä, että joku oikeasti eläisi siten. Rentoutuisi istumalla valkoisella (design-)sohvalla, Gantin tyynyjen keskellä skumppalasi yhdessä ja sisustuslehti toisessa kädessä, Shepherdin aamutossut jalassa.. Mä kun itse rötkötän miehen mummon kutomat villasukat jalassa, anopin ompeleman, nyt jo hieman nuhruisen (koska paljon käytetyn <3) fleeceviltin alla, Askon sohvan nurkassa lueskellen romaania, katsellen turhanaikaista teeveeviihdettä tai nukkuen. 

Kovin kaukana minun arjestani ovat myös kalliit laukut, joissa kulkevat iPhone, iPad, tärkeät työmateriaalit, Rubinsteinin huulipuna, Cliniquen puuteri ja auton- sekä kotiavaimet. Mun laukkuni on joko se pieni rispaantunut Lontoosta 11 v. sitten tuliaiseksi saatu hippilaukku tai kirpparilta ostamani Marimekon kassi. Sisältä löytyvät kotiavaimet, pyöränavaimet, halavin mahollinen lompsa, nenäliinoja, vaippa vauvalle, Lumenen kajal, OAJ:n kalenteri ja pari vuotta vanha Nokian perusmalli.

Kaukana minun arjestani on kiireinen työpäivä kauniine työvaatteineen, harkittuine asusteineen, take away- latteineen, lounastreffeineen fine dining- ravintolassa, kokouksineenja korkojen kopinoineen. Minun arkipäivään kuuluu mm. lasten ruokkiminen, kantoliinailu, puklurätit, hätäinen lounas kotikeittiössä ennen lasten hakemista, kahvikupponen vauvan päikkyjen aikaan (jos en nuku itsekin) ja Conversejen läpsytys kadulla, kun käyn lasten kanssa lähikaupassa ostamassa välipalaa päiväkoti- ja eskaripäivän päätteeksi. 

No, vaikka maailmani ei pintaliitobloggareiden maailmaa kohtaakaan, en usko, että sekään on syy ärsytykseeni. Mikä siis? Ajatuksia anyone? Tämä asia jää toistaiseksi vaille vastausta.

Lisäys. 

Tarkoitukseni ei ole hakea vastakkainasettelua akselilla hyvä elämäntapa - huono elämäntapa. Tyylien vertailulla ei ole mitään tekemistä hyvän ja huonon kanssa, ainoastaan sen kanssa, että ne ovat erilaisia. En väitä kumpaakaan tapaa elää toistaan huonommaksi tai paremmaksi. Minä pidä omasta tyylistäni, mutta en ajattele, että omani olisi ainoa oikea ja hyvä tapa elää. Eivätkä nämä myöskään täysin sulje toisiaan pois; iPhone sopisi varmaan myös minun elämääni, samoin kuin korkkarit joskus.

Ajatukseni oli yrittää etsiä syytä sille, mikä ärsyttää. En kuitenkaan usko, että pelkästään elämäntapojen erilaisuuskaan olisi syy ärsyyntymiselleni, vaikka sitäkin vahtoehtoa tuossa pohdin.

Jokatapauksessa mä päätin olla enää ärsyyntymättä. Ihan turhaa semmoinen. Mä voin itse valita suhtautumistapani enkä mä halua suhtautua vihamielisesti tällaisiin juttuihin. Parempi käyttää voimansa johonkin merkityksellisempään.