Muistisairaus ja melanooma

Ei ole helppoa olla muistisairas. Puhelinkeskustelu muistisairaan sukulaisen kanssa.

Sukulainen: "Terve, mitä kuuluu?"

Minä: "Kiitos oikein hyvää"

---Hiljaisuus---

Minä: "Jjjjoo, esikoinen aloitti eskarin"

Sukulainen: "Ai kun kivaa, jännittikö?"

M: "Tietysti vähän, mutta hyvin se lähti sujumaan, kun vain alkuun pääsi"

S: "Kiva juttu. Montako vuotta se, Tomeranssihan se oli, nyt on?"

M: "Kuusi vuotta"

S: "Voi että, kuusi vuotta! Ihan vastahan se oli vauva, kun kävitte meillä!"

M: "Niin, se oli vauva sillon kuusi vuotta sitten, mutta tuntuuhan se että se oli äsken"

S: "Ei kun sillon kun kävit viimeksi meillä, niin se oli vauva"

M: "Niin joo, se oli kyllä tuo Puuskupuh, meidän vauva"

S: "Jaa. Minkä ikäinen se on?"

M: "Se on 4 kuukautta"

S: "Jaa. Se on ihan pieni vielä. Joko se kävelee?"

M: "No ei se ihan vielä. Ei se vielä ryömikään."

S: Jaa, ei ryömikään vielä. Vieläkö sinä imetät?"

M: "Juu, imetän kyllä, kun vauva niin hyvin maidolla kasvaa"

---Hiljaisuus---

S: "Niin oliko se nyt Tomeranssi se vauva?"

M: "Ei, kun Puuskupuh. Tomeranssi on vanhin, kuusi vuotias ja sitten on Jumppatuu, joka on 4 vuotta."

S: "Voi että, joko Tomeranssi on koulussa?"

M: "Ei se vielä, se aloitti juuri eskarin."

S: "Jaa. Montako lasta sulla, Peukaloinen, oikein on yhteensä?"

M: "Kolme. Tomeranssi 6 vuotta, Jumppatuu 4 vuotta ja Puuskupuh 4 kk"

S: "Eli kaksi poikaa ja yksi tyttö?"

M: "Juuri niin."

S: "Siis kolme poikaa?"

M: "Ei kun, kaksi poikaa ja yksi tyttö, yhteensä kolme."

S: "Vieläkö sinä imetät vauvaa?"

M: "Juu, vielä imetän, kun vauva kasvaa niin hyvin ja maitoa riittää"

S: "Sinä olet kuule tosi onnellinen! Ja kiva kun sain sinut puhelimella kiinni. Sinun siskoa minä en saa puhelimella kiinni, kun minulla ei ole puhelinnumeroa. Lukee vain nimi ja sitten joku kahdeksan, mutta en minä sellaista muista. Millaisessa kodissa sinä Peukaloinen asut?"

M: "Ollaan juuri muutettu. Asutaan tämmöisessä sopivan kokoisessa asunnossa"

 S: "Saanko sinun osoitteen Tai ei, pyydä sinun isääsi, Pappaa Papparaista, antamaan sinun osoite. Se käy täällä monta kertaa viikossa, tai ainakin kerran viikossa"

M: "Juu, se on kivaa kun se käy tuomassa sulle ruokaa ja muutenki kylässä."

S: *nyyhkintää* "Niin on. Minäpä kerron sinulle, että se on todella mahtavaa että se käy täällä!"

M: "On se kyllä hienoa. Muista kertoa Papalle siitä, että olet kiitollinen."

S: "Mmm-m. Minkäs ikäinen se Pappa oikein on? Minulla on sen syntymäpäivä täällä ylhäällä."

M: *laskee* "Jaa-a, se taitaa täyttää nyt 57 vuotta"

S: "Mitä?! No on sekin kyllä sitten vanha mies!"

M: *naurahdan* "Juu, onhan se. Nyt kuule vauva itkee, mun on lopetettava."

S: "Voi että, mene ihmeessä! Muista antaa Pappa Papparaiselle se puhelinnumerosi!"

M: "?!?!?! Jjjjooo, muistan. Hei hei"

S: "Hei."

Että semmosta. Ei sairaus katso, kenelle se iskee ja millaisella voimalla. On ilo, kun on mahdollista oppia uutta ja muistaa oppimansa, kaikki eivät siihen pysty :(

Ja sitten takaisin minuun, maailman napaan. Bongasin eilen illalla ranteestani hailakan maitokahvin värisen läntin, alle puoli senttiä halkaisijaltaan. Sehän on tietysti melanooma, ajattelin. Ei esim. haalistumassa oleva mustelma. Näytin sitä miehelle naama vakavana ja mies pystyi hädin tuskin pitämään pokkansa. Hän kuulemma olisi enemmän huolissaan mun kramppailevasta mahastani ja pääkivuistani, kuin tuosta haaleasta pienestä laikusta, joka voi olla mitä tahansa maksaläiskästä mustelmaan. Nyt se näyttää olevan vielä haaleampi kuin eilen, mutta voi se silti olla melanooma, eikö?

Derp.

Mä sitten yöllä herätessäni ehdin jo käydä läpi skenaarion, miten lapseni menettävät äidin ja lopulta jäävät orvoiksi, kun mies kuolee kamalassa työtapaturmassa. Sitten joutuvat sijaiskotiin ja esikoinen masentuu ja päätyy pikkurikolliseksi, Jumppis hakee hyväksyntää yhdenillansuhteista ja Puuskupuh kärsii vaikeasta kiitymyssudehäiriöstä, kun on vauvana joutunut kokemaan äärimmäisen hylkäämiskokemuksen äitinsä kuoleman myötä. Ai minäkö huolehtija?

Päätin palata takaisin tähän hetkeen, kun skenaario kävi liian ahdistavaksi. Siinä vauva lussutti tissiä keskellä yötä ja näytti niin tyytyväiseltä. Rauhotuin ja päätin nauttia elämästä vielä pikkuisen enemmän, kuin mitä tähän asti <3

Ps. Kana ei liity.