Heräsin aamulla hillittömään hedariin. Voisko päivä enää ihanammin alkaa? Hyvä ettei oksu lentänyt. Koetin miettiä, miten mä voisin omalla asenteellani saada hillittyä särkyä, you know, positive thinking gives you strength, ja sen avulla pääsee vaikka läpi harmaan kiven! Lopulta mä kuitenkin päädyin ottamaan pari Ibumaxia ja menemään takaisin nukkumaan Puuskupuhin viereen, kun tälläoli ensimmäisten päiväunien aika.
Herätessäni uudelleen päänsärky oli hieman laantunut ja pystyin jopa syömään jotain. Tajusin tässä kuitenkin sen, että sen sijaan, että olisin jäänyt voivottelemaan kamalaa kurjuuttani, mä koetin miettiä, mitä se päänsärky mulle viestitti. Paitsi että se viestitti hartioiden ja niskan olevan totaalisen jumissa, joita hoidinkin kuumalla jyväpussilla (ah <3), se myös viestitti, että ota iisisti, relaa, lepää vähän. Ja niinhän mä sitten olen tehnyt. Muutto aiheuttaa kaikesta ihanuudesta huolimatta stressiä ja mun keho antaa heti hälytysmerkkejä, jos alkaa mennä "liian lujaa".
Koska mä koetin kääntää asian positiiviseksi, mä myös olen hyötynyt särystä. Ei sillä, että kipu olisi hävinnyt pelkkien vaaleanpunaisten ajatusten avulla, mutta mä huomaan, että kaikella on tarkoituksensa, myös näillä epämukavilla asioilla. Tänään olen sitten levännyt oikein urakalla.
Piipahdimme eilen neuvolassa Puuskupuhin asioilla. Pikkuvauvammejättiläisemme oli nyt, reilun 3,5kk iässä 7730g ja 65,7cm. Tomeranssi oli 4kk 7300g ja 64 cm ja Jumppatuu 4kk iässä 6270g ja 62,3 cm. Pienoinen ero isosisaruksiin siis. Minä olen ollut 4kk iässä 6170g ja 60,5 cm. Puuskupuh siirtyikin +1 käyrille, ensimmäinen meidän pienokaisistamme, joka on näin iso. Katsotaan, missä vaiheessa kasvu alkaa tasaantumaan, sillä en usko, että meidän geeneillä tässä mitään erityisen suurta kossia kasvatetaan kuitenkaan. Ihana muru <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti