Yritin eilen aamulla kirjoittaa unipostausta, mutta ei vaan ehtinyt. Enkä ole sen jälkeenkään ehtinyt paneutua bloggaamiseen, muutto kertakaikkiaan vie aikaa, vaikka tuntuu, etten edes ole tehnyt vielä mitään. Mikähän ihmeen vimma meillä on muuttaa aina silloin, kun meillä on talossa vauva? Tomeranssin ollessa puolivuotias, muutimme. Jumppatuun ollessa 8-9kk muutimme. Nyt Puuskupuh on vajaa 4kk ja me muutetaan. Ikäänkuin en olis jo kahdella aiemmalla kerralla oppinut, että muutto vauvaikäisen kanssa on perseestä omalla viehättävällä tavallaan haastavaa. Vauva luonnollisesti kaipaa syliä tai tissiä juuri silloin, kun sun pitäis pakata, eli koko ajan. Derp. Puuskupuhilla on kaikenhuipuksi ollut viimeiset pari päivää "en nuku päiväunia"- päiviä, mikä tuo oman kivan lisän tähän pakkaamisrumbaan. Derpity derp.
Mies ei jouda pakkaamaan, ei purkamaan, sillä hänellä on maalauspuuhia uudella asunnolla. Hyvä säkä kuitenkin, että miehellä sattuu olemaan lomaa muutama viikko. Mä olen jotensakin kateellinen miehelle siitä, että hän saa tehdä kaikki kivat jutut. Ja miksen mä sitten maalaisi ja mies pakkaisi? Yksi sana: Puuskupuh (se muru <3). Jos mä ehtisinkin sutia muutaman vedon telalla, niin sen jälkeen tämä varmaan jo kaipaisi minua. Järjestelykysymyksiähän nämä vain ovat, mutta me on katsottu, että helpompaa miehelle, että mies hoitaa ne maalausjutut ja mä pakkaamisen. Ehtii se mies sitten mukaan pakkauspuuhiin, kun maalausoperaatio on ohitse. Roinaa riittää.
Mistä pääsenkin aasinsillan kautta siihen, että mä huomaan ahdistuvani tästä valtavasta tavarapaljoudesta. Päätin (tietysti keskusteltuani miehen kanssa), että kierrätykseen tai kaatikselle menevät kaikki sellaiset romppeet, joita ei olla käytetty kertaakaan tässä kodissa asuessa (eli 3,5 vuoden aikana). Poikkeuksena tietysti jotkin tunnearvoa sisältävät esineet, mutta kaikki vaatteet, verhot, yksittäiset lautaset/kupit/lasit jne. saavat lähteä eteenpäin. Ihanasti puhdistaa myös mieltä, kun pääsee eroon turhasta roinasta.
Pääasiassa mä olen kuitenkin positiivisin mielin! Asiat järjestyvät aina, siksipä en jaksa oikein stressaamalla stressata tästä muutosta. Pitää koettaa valaa mieheenkin uskoa ja positiivista henkeä, että ei oo mittää hättää, asiat hoituu kyllä.
Muuttoa (ihan vaan näin teoriassa, toivottavasti) ajatellessa ahdistusta aiheuttaa juurikin tuo pikkutavara. Pois lukien levyt, pakatessa voi tehdä löytöjä ”ainiijoo, tämä!”. Mielelläni kantaisin pelkkää sänkyä ja pesukonetta jos muu roina leijailisi itsekseen paikoilleen :D May the Force be with you.
VastaaPoistaHih, kiitos :D Joo, mä just sanoin Mustaparralle, että kyllä mä muuttaisin vaikka viikottain, jos se olis vaan sitä, että kannan laatikoita ja tavaroita ja maalailen seiniä. Mutku jonku on pakko eka täyttää ne laatikot (ja purkaa) ja kukas muu sen tekee kun mä. Grr.
VastaaPoistaMunkin sympatiat on luonasi, on se muuttaminen nimittäin sen verran viheliäistä touhua! -___- Yhdyn siis hellästi edelliseen, muuttaminen olis ihan jees, jos ei tarttis pakata/purkaa. Ja on se siivoaminenkin melko turhauttavaa puuhaa. :P
VastaaPoista