torstai 25. heinäkuuta 2013

Koti, täältä tullaan.

Kaksi päivää sitten se varmistui; saamme uuden kodin. Myyjä hyväksyi tarjouksemme ja ensi viikolla olemme virallisesti uuden oman kodin omistajia!

Asunto tuntui kodilta heti, kun ensi kerran astuimme ovesta sisään vuosi pari sitten. Tiesin, että "tämä on koti". Kuulimme kuitenkin, että taloyhtiöön oli tulossa putkiremontti, minkä vuoksi päätimme, että antaa olla. Remontin kustannuksistakaan ei ollut tietoa.

Paljon myöhemmin havaitsimme ilmoituksen myynnissä olevasta asunnosta hyvällä paikalla, johon oli putkiremontti juuri valmistumassa. Lähdimme oitis katsomaan asuntoa. Saapuessamme pihaan, kysyin mieheltä, että "ollanko me käyty katsomassa tätä joskus aiemminkin?" Mies ei ollut ihan varma. Astuessamme sisään, tyhjillään oleva asunto tuntui heti kodilta ja kas, samahan se oli. Paikalla oli runsaahkosti katsojia ja lähdettyämme uhkuimme intoa, mutta samalla minua masensi, että emme kuitekaan saa asuntoa, koska katsojia oli niin paljon. Lopulta päätimme, ettemme ota lainaa, vaan katselemme edelleen vuokra-asuntoja.

Kun kyseinen asunto oli viikosta ja kuukaudesta toiseen myynnissä, ajatukset pyörivät aina välillä sen ympärillä. Asunnon hinta laski pikkuhiljaa. Annoimme kuitenkin asian olla, koska olimme jo päättäneet, ettemme aio ottaa lainaa.

Kun äitini jokunen viikko sitten luki lehdestä, että "nyt olisi tullut myyntiin älyttömän halpa asunto teidän haluamalta paikalta", katsoin ilmoitusta ja huomasin, että kyseessä oli sama asunto. Tuumin, että ihan kuin asunto vain odottaisi meitä. Kävimme vielä kerran katsomassa sitä ja taas, oli kuin olisimme astuneet kotiin. Siitä paikasta käynnistimme lainaneuvottelut, teimme lainaehtotarjouksen jne. jne. ja tässä sitä nyt ollaan. Laina myönnetty, tarjous hyväksytty ja ensi viikolla kaupat virallistetaan.

Se todella on sitten Koti. Se odotti meitä, ihan selvästi. Sen olisi voinut kuka hyvänsä ostaa, edullisen kodin hyvältä paikalta, vieläpä remontoitu ja siisti, mutta ei. Ei se ole voinut mennä muille, koska se on odottanut meitä. Meidän Koti. Ihastuttavaa <3

Puuskupuh oppi sitten kääntymään selältä vatsalleen, 3,5kk iässä. Hei vauva, mä kyllä ajattelin pitää sut vauvana ainakin vielä kaksi vuotta, että ihan rauhassa voisit ottaa noiden kehitysaskeleidesi kanssa <3

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että oma koti odotti :)

    Pitkästä aikaa muistin blogisi,kun harvemmin näitä muistaa lueskella.

    Voi teidän vauva <3
    Meidän vauva yrittää jo ryömiä, hirmuinen kiire meidän pikku pullukalla ;)

    t:Shesilli

    VastaaPoista
  2. Oi hei, kiva kun kävit! :) Voi apua, vai yrittää eteenpäin jo! Ei meillä sentäs vielä eikä mun puolesta tartte vielä aikoihin. Tahtoisin pitää sen vielä vauvelina pitkään <3

    Tervetuloa vastakin lukemaan :)

    VastaaPoista