lauantai 13. heinäkuuta 2013

Jalkapallo on vaarallinen laji.

Meidän perheessä ollaan tapaturma-alttiita. Eivät lapset, niiinkuin kuvitella saattaisi, vaan aikuiset, voi jestas. Tällä kertaa se en ollut minä, joka tapaturma-altistui, vaan isäntä. Uskokaa tai älkää, hän juoksi pihalla päin pyykinkuivaustelinettä. Hänen päänsä kolahti poikittain kulkevaan metallitankoon, kun hän juoksi pallon perässä. Jalat vain vilahtivat, kun mies tipahti suoriltaan maahan. (Tanko 1- mies 0)

Säikähdin ihan hulluna ja olin huolesta sykkyrällä. Aivotärähdys? Ei onneksi, mutta kipeä niska ja ruhje päälaessa sekä kyynärpäässä. Koska mitään pahempaa ei tästä seurannut, oli  muutaman tunnin kuluttua pakko purkaa säikähdystä nauramalla ihan hulluna. Miten voikin olla, että tässä taloudessa pahiten sähläävät vanhemmat? Lapset hyvät, älkää ottako mallia. Älkää tehkö niinkuin me tehdään, vaan tehkää niinkuin me sanotaan, kiitos.

1. Älkää laskeko liukurilla jäämöhkäleeseen.
2. Kun juoksette pallon perässä, muistakaa katsoa myös eteenne.
3. Älkää koettako siirtää erilaisia painavia objekteja varpaillanne.

ja niin edelleen.

Miehen loma on loppusillaan. Paluu arkeen häämöttää. Tavallaan olen odottanutkin sitä. Miten onkin niin, että kun mies on kotona, mä en saa mitään aikaiseksi? Kumpikaan tee mitään, kun odottaa toisen tekevän. Hienoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti