Edellinen postaus sai minut jälleen pohdiskelemaan omaa itseäni. Mä huomaan aina olevani "eri mieltä". Mulla on omat käsitykseni maailmasta ja sen järjestyksestä (ja jollei ole, tutkin asiaa ja muodostan vasta sitten mielipiteeni). Keskusteluissa huomaan kuitenkin olevani aina eri mieltä, kuin vallitseva mielipide sillä hetkellä on. Mä en ole ihan varma mistä se johtuu. Ehkä mä tykkään ärsyttää? Vai olisiko kyse siitä, että mä haluan aina mennä "heikomman puolelle", haluan toimia aina heikomman äänenä?
Mä olen taipuvainen ajattelemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa oikeana. Jos olen mukana keskustelussa, jossa valtaosa pohdiskelee esim. uskontoja ja uskovaisia kriittisesti, niin mä tahdon aina asettua puoltamaan uskonnollista maailmankuvaa. Jos taas vallitseva konsensus on uskonnollinen ja uskonnollista elämäntapaa puoltava, mä lähden tarkastelemaan asioita uskontokriittisesti.
Mikä mua riivaa?
Ehkä kyse on tasapainosta? Se että tuo esiin myös "heikomman" kannan jottei vallitsevasta mielipiteestä tule ainoaa Totuutta. Ja itsellä on varmempi olo "huudella" kun on jalat aidan molemmin puolin.
VastaaPoistaNimiM: 'I rather explore the underground than smooth sail the mainstream'.
Luultavasti jostain tämmöisestä on kyse omalla kohdallani :)
VastaaPoista