Being me

Antakaa mulle peili, jossa näkyy hyvä ja kelvollinen tyyppi. En pidä meidän peileistä, koska niissä näkyy kelvoton ja huono ihminen, kaiken lisäksi liian lihava.

Tämä on taas niitä päiviä. Luulin jo, että ne olisivat historiaa, mutta nähtävästi vielä joskus niitä tulee. Peilistä katsoo ruma plösö, joka on tyhmä kuin saapas, laiska, huono, kelvoton, josta kukaan ei pidä eikä kukaan ole kiinnostunut.

Kiitos escitalopramin, pahimmat angstit ovat takana päin, mutta toisinaan vanhat ystäväni Masennus ja Syömishäiriö muistuttavat, etteivät he suinkaan ole vielä kuolleet. Kyllä me vielä täällä ollaan ja jos et ole varuillasi, iskemme taatusti.

Antaa tulla. Tällä kertaa mä olen paremmin varustautunut, kuin ikinä aiemmin. Minä olen tässä ja minun on ihan hyvä olla. Ette voi viedä minulta enää yhtään hetkeä, jonka voisin viettää elämästä nauttien. Ette vie enää yhtään kiloa ettekä varsinkaan iloa. Minä olen hyvä ja kelpaan kyllä!

Enkö olenkin? Olenko?

Derp.

// Angst angst. This is one of those days, that should be history by now. Apparently they are not. But I shall rise again, stronger than before. Like a phoenix from ashes. Yuck, too poetic. Like a zombie after being zombiefied.... or something. Like a mummy after a thousand years of sleep. Whatever. Angst comes and angst goes. Luckily I eat these happypills that nice doctorlady prescribed to me <3 Keeps my angst a little less powerful. Bye bye depression and others!