Kivat ihmiset.

Me muutettiin kyllä mahtavaan yhteisöön silloin elokuussa. En millään arvannut, että paitsi asunto on ihana, niin myös koko elinympäristö on täynnä ihania ihmisiä. Lapset leikkivät naapureiden kanssa ja koko lähitienoo on kuin yhtä suurta perhettä. Tai no jos ei nyt ihan, niin ainakin yhteisöllisyyttä löytyy. Voin saattaa eskariin naapurienkin lapset samalla, kun vien omani, toinen naapuri muutaman tien päästä voi kyyditä meidät balettitunnilta kotiin ja niin edelleen. 

 

 Just nyt tuntuu, että ollaan tehty yksi elämämme parhaimmista ratkaisuista, kun muutettiin tänne. En sitä kyllä epäillytkään, mutta tunne vain vahvistuu näiden mukavien pienten juttujen myötä.

Ihmiset voivat olla kivojakin, näköjään.

Ja päivitin Puuskupuhin synnytyskertomuksen. 

// Our neighbourhood migth be the best there is. I am thankful of that.

Kadonnut lapsi

Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut tällaista draamaa ja jännitystä mun elämässäni, kuin tänä aamuna, kun esikoinen katosi. Tarkalleen ottaen hän ei kadonnut, en vain löytänyt häntä (no shit Sherlock?). Tomeranssin piti olla ulkona odottamassa meitä muita, kun olin lähdössä viemään heitä eskariin ja päiväkotiin, mutta hän ei ollut. Lukuisista huuteluista huolimatta häntä ei näkynyt ei kuulunut. Arvelin hänen lähteneen kävelemään eskaria kohti, sillä hän on joskus tehnyt niin ennenkin.

Tomeranssia ei kuitenkaan tullut vastaan koko matkalla vaikka huutelin häntä ja olin silmä kovana. Tässä vaiheessa verenpaine oli jo noususuunnassa. Saavuin päiväkodille ja kysyin, onko Tomeranssia näkynyt. Ei ollut. Ehkä pienoinen kauhu alkoi hiipiä rintaa puristamaan. Nyt äkkiä etsimään. Saatoin Jumppiksen omalle osastolle ja lähdin pikavauhtia vaunujen kanssa takaisin kotia kohti Tomeranssia huudellen.

Tomeranssi löytyi kotipihalta. Juoksin hänen luokseen ja kaappasin karhumaiseen halaukseen. Poika oli ollut pihalla, mutta ei ollut kuullut huutoani kovan tuulen vuoksi enkä minä ollut nähnyt häntä, koska hän oli ollut sen verran piilossa. 

Vanhenin ehkä jotain 270 vuotta ja sain kamalan hedarin, kun jännitys laukesi, mutta tärkeintä, että lapsi on tallessa. Puuh. Ihanaa olla äiti.

Päivitin Jumppatuun synnytyskertomuksen syntymän ja elämän ihme- sivulle.

// Oldest child was lost and found this morning. Child is okay. Can´t say the same about mum :D

Päivitys

Päivitin juuri syntymän ja elämän ihme- sivulle esikoiseni synnytyskertomuksen. Ihmeen hyvin pystyn jopa vuosien jälkeen palauttamaan mieliin pieniäkin yksityskohtia tapahtumasta. Ja olihan se mullistava kokemus! Piti tirauttaa kyynel kirjoittaessa. Elämä on ihme ja sitä tulee kunnioittaa. Olen saanut lahjaksi kolme ihanaa lasta ja olen erittäin kiitollinen siitä <3

Hyvää keskiviikkoa. Nauttikaa elämästä!

Asian vierestä.

Pohdiskelin musiikkia. Pidän monenlaisesta musiikista, mutta huomaan, että eniten mua juuri tällä hetkellä miellyttää musiikki, joka ei ole liian vakavaa. Kaikenlainen angst, ruikutus, politiikka yms. musiikkiin yhdistettynä on niin nähty. Tarvitseeko musiikin olla niin vakavaa? Eikö maailmassa ole riittävästi ikäviä asioita, jotta vielä musiikissakin pitäisi kuulua kuin perseestä elämä on? Kultani jätti, yhyy. Poliitikot ei tajuu, uliuliuli. Erilaisuutta ei hyväksytä, buhuu. Kristityt tappoi miekoillaan, kyynel.

Toki angstimusiikillekin on paikkansa. Mutta joskus sitä vain kaipaa jotain täydellistä höttöä elämään. Musiikkityylillä ei niinkään väliä, vaan sillä, että lyriikoiden sisältö on täyttä hattaraa, höttöä, sahanpurua tai muuta vastaavaa älyllisyyden puutetta ilmaisevaa. 

S.O.D (Stormtroopers of death) on toisinaan asian ytimessä. Tässä teille Ballad of Jimi Hendrix.

Mulla on selvästikin menossa tällainen hattara-aivokausi. Silloin tarvitsee kaikenlaista hattara-aivosälää elämään. Kuten Monty Pythoneita, paljon.

// Music is nice, when it´s not too serious. Everykind of whining is soooo last season. Think positive, think NOTHING and enjoy. There´s the ballad of Jimi Hendrix, one of the greatest derps and randoms there is <3 Enjoy. And watch Monty Pythons.

Kiitollisuus

Voinko olla kiitollinen siitä, että lapseni ovat sairaana, ja itsekin taidan olla tulossa sairaaksi? Jumppis oksentaa, Puuskupuhilla on tulehdus molemmissa korvissa ja lisäksi hänellä on ollut hengenahdostusta, johon on tarvinut hakea avaavaa lääkettä terveyskeskuksesta.

Miten tästä voi olla kiitollinen?

Kun toissayönä valvoin ja kuuntelin vauvan pihisevää hengitystä, tulin ajatelleeksi, että tämä on muistutus minulle siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Suren tietysti lasteni puolesta, että heillä on huono olla juuri nyt, mutta samalla kiitän luojaa/ukko ylijumalaa/mitä hyvänsä suurta voimaa siitä, että minulle on ylipäätään annettu nämä ihanat lapset. Kiitos muistutuksesta! Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin <3

// My children are ill. That made me think of what are the most important and meaningful things in life. In some weird way I am thankful for this situation. Thankful of my beautiful kids and thankful for the force of nature, Mother Earth or whatever, that opened my eyes and brought me back to basics: the only thing that matters is love, my family, my children and health. I am grateful. I have all I´ve ever wanted, and more! <3

Sisustuskärpäsen purema.

Tahtoo tahtoo tahtoo! Mulla on ollut järjetön sisustusvimma siitä asti kun muutettiin. Pakko saada pakko saada pakko saada! Netistä kaivelin kuvia niistä ihanista asioista, jotka haluaisin kotiini.

Olkkariin lepotuoleiksi

Hay About a Lounge chair

TAI

Conform Gaga

lisäksi

Eamesin Vitralle suunnittelema RAR-keinutuoli

Design house Stockholm Cord Lamp

Eteiseen

Hay About a chair

 

Saahan sitä haaveilla....

Asiasta kukkaruukkuun, meillä on täällä kunnon sairastupa. Kaikki lapset on räkiksessä, lisäksi Tomeranssi yrjösi yöllä. Rakkaat rassukat <3

// Dreaming of some beautiful desing and taking care of ill children. Poor guys have caught cold from somewhere :( My sweet little sugarhunnybunnies <3

Lapsi

"Kato äiti! Mä lautailen tällä jumalaudalla! HAHAA" sanoo Tomeranssi.

Selvästi pakana.

Notice

Kuten huomata saattaa, olen viimeinkin saanut siirrettyä kuvat kameralta koneelle :D Melkoinen savotta oli käydä kuvia läpi ja valita parhaat, jotka teetetään, mutta toisaalta nyt se on tehty. Thank me.

// At last I have managed to transform pics from cam to pc. That explains the photoposts.

Kotoilua kuvin.

Virallinen kahvinnauttimispaikkani // Official coffeespot

Ilahduttavia yksityiskohtia // Delightful details

"Master bedroom" :D

Kivoja juttuja // Small thing that makes you happy

Ensilumi // First snow

Tämmöistä tällä kertaa

Kulunut syksy

 

// Random pics of this fall

Kylmän talvi-illan lämmittävät reseptit.

Ja nyt puhun kirjaimellisesti ruokaohjeista. Mulla on muutama ehdoton ruokalemppari ja ajattelin jakaa ne. Enimmäkseen keittoja, mutta yksi pataruoka on eksynyt joukkoon. Nämä ovat kasvisruokia, mutta vannoutunut lihansyöjäkin pystynee nielemään nämä pöperöt ilolla. Ei gourmet´a, pelkästään hyvää ja helppoa.

Kuvat lainattu.

Perinteinen maitopohjainen pinaattikeitto (n. neljälle hlölle)

25g voita

3 rkl vehnäjauhoja

8dl maitoa

150g pakastepinaattia (juu, pakaste. Voit halutessasi ostaa tuoretta, ryöpätä sen ja niin edelleen, mutta tämä emäntä ei semmoisia jaksa)

3/4 tl suolaa

1/2tl sokeria

ripaus valkopippuria

ripaus jauhettua muskottia

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kiehauta (älä ruskista).

Lisää maito, kiehauta pohjaa hämmentäen. Lisää pinaatti ja mausteet. Keittele miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia. Nauti <3. Tarjoa lisänä keitettyjä kananmunia, jos tahdot.

Kallekin arvostaa

 Tonttumuorin tomaattisoppa (n. 6 annosta) (Taina Salovaara, Ruokia rakkaudella)

2prk säilyketomaatteja

2 salottisipulia hienonnettuna

1-2 porkkanaa paloiteltuna

2 rkl öljyä tai voita

2tl hunajaa

2 kanelitankoa

1 tähtianis tai 5 neilikkaa (me laitetaan aina 6)

1 tl jauhettua inkivääriä

5dl kasvislientä (kuutiosta)

suolaa, pippuria

Kuullota kasvikset rasvassa kattilassa. Lisää tomaatit, mausteet ja kasvisliemi. Hauduta 30 min.. 

Ota kokonaiset mausteet pois keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna keitto kiehuvaksi.

Tarjoile lisänä smetanaa tai ranskankermaa. Lämmittää aina <3

Mausteinen kasvispata (muistaakseni ohje on Kotiliedestä)

4rkl oliiviöljyä

1rkl kanelia

1rkl kurkumaa

1,5tl kardemummaa

1tl juustokuminaa

1tl tuoretta inkivääriä tai 2tl kuivattua

2-3 sipulia kuutioituna

2-3- valkosipulin kynttä hienonnettuna

4 porkkanaa kuutioituna

2tlk tomaattimurskaa

1tlk kikherneitä

1tlk kidneypapuja

suolaa, mustapippuria 

Kuumenna öljy ja mausteet. Lisää pieniksi pilkotut sipulit ja porkkanat, kuullota niitä mausteöljyssä, kunnes ovat pehmentyneet hieman ja saaneet kauniin värin.

Huuhtele ja valuta kikherneet ja pavut. Lisää tomaattimurska ja papuseos kasvisten joukkoon kattilaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua 10-30 min..

Tämä ruoka tuo taivaallisen mausteisen tuoksun kotiin <3

Parsakaalikeitto

3rkl voita

1 sipuli pilkottuna

4 porkkanaa paloiteltuna

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

1l vettä

1 kanaliemikuutio

1 parsakaali (n. 500g) pilkottuna

1 dl kermaa (itse käytän kevytkermaa)

Suurus: tilkka vettä, pari rkl vehnäjauh.

1rkl soijakastiketta

mustapippuria

Sulata voi, lisää joukkoon sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Kuullota, kunnes kasvikset pehmenevät. (n. 5min.)

Keitä litra vettä esim. vedenkeittimessä. Kaada kasvisten joukkoon, lisää kanaliemikuutio. Lisää parsakaali. Vähennä lämpöä ja anna kiehua 15-20 minuuttia.

Soseuta keitto. Lisää kerma. Lisää suurus. Mausta pippurilla ja soijakastikkeella. 

Nams <3

// I like soups, they warm you up nicely when the evenings is cold. I shared few of my fav recepies, they are milk-based spinachsoup, tomatoesoup, spicy vegstew and broccolisoup. Yummy yummy yummy!

Kuinka selättää pimeys?

Inspiraationi pohdintaan sain toisesta blogista. Tulin siihen tulokseen, että ei pimeyttä tarvitse selättää. Ihmiset ihan suotta käyttävät energiaansa asioihin, joita ei voi muuttaa, sen sijaan, että hyväksyisivät ne sellaisenaan ja ottaisivat siitä kaiken irti. Make the best of it, kuten enklanniksi sanottaisiin.

Pimeys saattaa aiheuttaa jopa masennusta (kaamosmasennus), mutta taatusti se on sitä synkempää, mitä enemmän sitä koettaa vastustaa ja inhota. Mitäpä jos pimeyden vihaamisen sijasta koettaisimme etsiä siitä hyvät puolet? Antaa pimeyden tulla, olla ja mennä? Tunnustella pimeyttä, onko pimeyksiä erilaisia, vai onko kaikki vain yhtä masentavaa synkeää mustuutta?

Minusta pimeyksiä on erilaisia. Pahin pimeys on se, mitä ihmiset kantavat sisässään. Mikään ulkoinen pimeys ei tavoita sitä synkkyyttä, mitä kateus, katkeruus ja viha luovat. Kun tavoittaa sisäisen valonsa, ei ulkoinen pimeyskään tunnu pelottavalta tai uhkaavalta. Enkä puhu tavanomaisesta pimeänpelosta, vaan siitä pelosta, mitä ihmiset kokevat, kun toivovat, ettei olisi pimeää.

Pimeys antaa paljon anteeksi. Se kehottaa rauhoittumaan ja hölläämään, lepämään. Luontoäiti kutsuu kanssaan unille ja jotkut viisaat eläimet ottavat Luontoäidin neuvosta vaarin käyden talviunille. Ihmiset eivät tähän kykene, mutta meillä on mahdollisuus rauhoittua pimeän aikana. Kesällä on enemmän energiaa ja jaksaa puuhastella. Talvi vie energian, mutta ei sitä tarvitse pelätä, vaan nauttia sitten siitä, ettei tarvitse uhua ja puhkua intoa ja energiaa kuten valoisaan aikaan.

On ihanaa, kun kirpakkana pakkasyönä voit nähdä tähdet taivaalla. Ja pilvisenä päivänä voi taas kuvitella Luontoäidin peitelleen lapsensa lämpöisän peiton turviin. Lapset iloitsevat, kun otamme taskulamput ja menemme niiden valossa kävelylle. Ja mikä onkaan parempi aika kynttilöiden polttamiselle, kuin pimeä aika? Ne luovat kirjaimellisesti valoa ja lämpöä ympärilleen ja on kertakaikkiaan nautinnollista, kun saa juoda lämmintä glögiä kynttilänvalossa.

Ei siis enää koeteta selättää pimeyttä, vaan otetaan se ilolla vastaan yhtensä osana tätä maailman ihmeellisyyttä <3 

// Survival tip to beat the winter darkness: try NOT to survive. Instead make the best of it. Enjoy the stars, enjoy the candles, enjoy that you can settle down like the Mothernature does. Darkness isn´t bad, it´s just dark. It has its own meaning in this world of wonders, so let´s enjoy it!

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä

laulaa

tanssia

läiskytellä loskassa

ottaa valokuvia

pussailla

pelailla lautapelejä

juoda paljon kahvia

lukea kirjaa

polttaa kynttilöitä

hautautua viltin alle lasten kanssa ja katsoa leffaa

leipoa....

Tänään on kaikin puolin hyvä päivä. Eilinen on takana, tulevaisuus on vasta edessä päin. On vain tämä hetki ja se on hyvä. Tänään on hyvä päivä.

// Today is a good day for living and enjoying life. Bring your thoughts to this moment, don´t grief the past and don´t yearn for tomorrow. Live THIS moment, it is the only thing you have. The moment is good. Today is a good day.

Being me

Antakaa mulle peili, jossa näkyy hyvä ja kelvollinen tyyppi. En pidä meidän peileistä, koska niissä näkyy kelvoton ja huono ihminen, kaiken lisäksi liian lihava.

Tämä on taas niitä päiviä. Luulin jo, että ne olisivat historiaa, mutta nähtävästi vielä joskus niitä tulee. Peilistä katsoo ruma plösö, joka on tyhmä kuin saapas, laiska, huono, kelvoton, josta kukaan ei pidä eikä kukaan ole kiinnostunut.

Kiitos escitalopramin, pahimmat angstit ovat takana päin, mutta toisinaan vanhat ystäväni Masennus ja Syömishäiriö muistuttavat, etteivät he suinkaan ole vielä kuolleet. Kyllä me vielä täällä ollaan ja jos et ole varuillasi, iskemme taatusti.

Antaa tulla. Tällä kertaa mä olen paremmin varustautunut, kuin ikinä aiemmin. Minä olen tässä ja minun on ihan hyvä olla. Ette voi viedä minulta enää yhtään hetkeä, jonka voisin viettää elämästä nauttien. Ette vie enää yhtään kiloa ettekä varsinkaan iloa. Minä olen hyvä ja kelpaan kyllä!

Enkö olenkin? Olenko?

Derp.

// Angst angst. This is one of those days, that should be history by now. Apparently they are not. But I shall rise again, stronger than before. Like a phoenix from ashes. Yuck, too poetic. Like a zombie after being zombiefied.... or something. Like a mummy after a thousand years of sleep. Whatever. Angst comes and angst goes. Luckily I eat these happypills that nice doctorlady prescribed to me <3 Keeps my angst a little less powerful. Bye bye depression and others!

In english

So, this is Peukaloinen´s blog about life in general, dreams, children (my own of course) and other random stuff. Nothing too serious. This introduction of me and my blog is for those readers, who don´t understand the gibberish (also known as finnish) I usually write. 

I´m a mother of three and a wife of a grumby old man. Well, not too old, but still, older than me. I am of course the head of the house, a beautiful and stylish lady with good manners and lovely singing voice. Everyone else might disagree, but let´s just pass those arguments.

I was thinking I could write short translations in english at the end of my texts. Is it a good idea? Well, we´ll see.......

As you can see, I don´t write too good english, so those translations shall be quite simple and short, just like me <3 

Most sincerely welcome you are, my fellow jediknights and other geeks, to read my blog <3

Nolo on äiti on nolo.

Jos olisin lapsi ja näkisin äitini nytkähtelevän ja hyllyvän tanssivan keittiössä (including pyörähdykset, hypyt, potkut, upeat kuviot...) radio Nostalgiaa kuunnellen ja kappaleiden mukana laulaen, minua saattaisi nolottaa. Mutta koska en ole, vaan olen äiti, voin tehdä niin \o/

Oh yes sir, I can BOOGIE! o/