Kello on puoli kymmenen ja vauva on jo ensimmäisillä päiväunillaan. Viime yön unisaldo äidin osalta: välttävä. Liekö planeetojen asema tai kuunvaihe tai jokin muu tekijä, mikä vaikutti siihen, että vauvan yö oli kohtalaisen levoton, mikäli tunnin välein heräileminen ja syöminen on levotonta nukkumista....
Toisaalta yön pimeinäkään tunteina mä en voinut lakata ihmettelemästä lapseni kauneutta ja sitä, miten niin pientä voi rakastaa niin suuresti. On vain niin liikuttavaa, miten tässä ja nyt pieni lapsi elää. Vauvalle on vain tämä hetki ja se on kaikki. Ihan kaikki. Äidin syli on kaikki. Rinta, joka ruokkii vauvan, on hänelle kaikki. Pehmeä lämpö, rakkaus, hellä syleily; kaikki ne yhdistyvät siinä, kun vauva on äitinsä rinnalla. Siinä hän on, pieni nyytti, puolustuskyvytön ja avuton, mutta niin aito! Niin täynnä puhdasta rakkauden energiaa, joka huokuu jokaisesta pienestä eleestä ja äänestä. Lapsi on täydellinen.
Tällaisia mä mietin, kun vauva valvottaa yöllä eikä valvominen tunnu lainkaan raskaalta. Minulla on täydellinen lapsi, itseasiassa, minulla on kolme täydellistä lasta, mutta onneksi tällä hetkellä vain yksi näistä pienistä täydellisyyksistä pitää minua öisin hereillä :D
Takaisin arkeen. Saunalahden nettimyyjä, nuori mies, soitti ja kauppasi hirmu halavalla uutta ja tosi laadukasta tablettia. Kyseli, onko meillä pöytäkonetta tai läppäriä. Sanoin, että molemmat löytyy meiltä nörteiltä. Kysyi, löytyykö meiltä vielä tablettia. Sanoin, että ei me nyt NIIN nörttejä sentään olla. Plussaa symppikselle myyjälle siitä, ettei jäänyt jankuttamaan, kun sanoin, ettei me nyt tarvita tablettia, kun meillä on ihan riittävästi näitä laitteita muutenkin. Melkein teki mieli tarttua tarjoukseen, koska myyjä kuulosti niin liikuttavan sympaattiselta ja nuorelta ja viattomalta. Jep. Mies ei ehkä olisi ymmärtänyt tällaista perustelua tablettitietokoneen ostamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti