Tunnelmat mökkilomalta palatessa: väsynyt, onnellinen ja haikea. Aurinko helli lomalaisia, paitsi puolisoani se pahoinpiteli; mies on muuttunut ravuksi, kun me muut lomalaiset, vauvaa lukuunottamatta, ollaan tyylikkäitä papuja.
Merenrantamökki oli sijaintinsa puolesta aivan ehdoton. Pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta (kuten yhdestä sängystä uupunut petauspatja ja yleinen nuhruisuus) mökki oli kyllä mainio. Lapset olivat heti kuin kotonaan (lue: levittivät välittömästi vaatteensa, lelunsa ja lehtensä ympäriinsä ja tonkivat paikat). Vauvalle se nyt on yksi ja sama, missä se majailee. Kunhan äidin tissit ovat lähettyvillä, muusta ei niin väliä. Vauva muuten veti yölliset nukkumisenkkansa mökillä: lähes kuusi tuntia yhtä mittaista unta. Ja yhteen kertaan se myös jäi. Mutta sentään se yksi kerta <3
Vesipuistopäivä oli hartaudella odotettu. Tomeranssi uhosi laskevansa kaikki isoimmat liukumäet. Päivän saldo oli lopulta yksi mäki ja siniset huulet. Jumppatuu tyytyi lähinnä loiskuttelemaan jalkojaan vedessä altaan reunalta, mutta näytti riittävän. Onneksi puistossa oli muutakin puuhaa, mikä piti lapset liikkeellä ja intopiukeena. Vauva viihtyi kuonnollisesti kantoliinassa koko reissun ajan.
Unia ehdin nähdä jonkin verran ja eniten mieleen painui kaksi unta, joissa molemmisa olimme miehen kanssa unohtaneet Tomeranssin päiväkotiin sulkemisajan jälkeen. Yritimme päästä häntä hakemaan, mutta aina tuli jokin hidaste ja lähtö vain venyi ja venyi. Ahdistavia unia.
Mietin, viittaisiko uni siihen, että emme oli riittävästi huomioineet Tomeranssia tai olemme sivuuttaneet hänen tarpeitaan tms.? Uni voisi dream moodsin mukaan viitata toisaalta myös siihen, että tunnen vastuun lapsesta taakaksi ja ylivoimaiseksi käsitellä. Taakaksi en kutsuisi, mutta kieltämättä juuri Tomeranssin kohdalla on eniten kysymysmerkkejä. Se voi johtua Tomeranssin temperamentista ja luonteesta, mutta myös siitä, että hän on esikoinen. Hänen kanssaan koetaan kaikki Vaiheet ensimmäsitä kertaa ja opetellaan jotenkin handlaamaan ne.
Mutta on Tomeranssi temperamentiltaan ja luonteeltaankin sellainen kysymysmerkki. Oikea ristiriitojen keskittymä. Yhtä aikaa vilkas, kekseliäs, utelias ja päätön, samalla herkkä, hitaastilämpiävä ja arka. Yhtä aikaa niin iso ja samalla niin pieni.
Siinä missä Jumppatuu on suoraviivainen tunneilmaisuissaan, Tomeranssin tunnetiloja pitää koettaa tulkita. Ja jokaisella tulkitsijalla on tietysti omat näkemyksensä siitä, mikä on Tomeranssin tila tällä hetkellä ja miten siihen pitäisi suhtautua ja reagoida.
Oli miten oli, nyt aion oikaista itseni sohvalle nukkumaan katsomaan leffaa ja odottamaan, josko alkaisi ukkostamaan. Ukkonen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti