Viime yönä ehdin uneksia melko paljon, kahden tunnin pätkissä tietysti. Olisi liian työlästä alkaa kirjoittamaan kaikkia näitä unia varsinkin, kun en tarkkaan muista, mistä yksi uni alkoi ja toinen loppui. Ne ovat sekoittuneet muistoissani yhdeksi hulluksi puuroksi. Unissa esiintyi kuitenkin erilaisia teemoja; elokuvateatterissa oleminen, pakeneminen, vietteleminen, ystävien tapaaminen, petos ja erilaiset talot ja huoneet.
Yksiselitteistä tulkintaa näille teemoille ei ole. Pohdin teemoja ja tulin siihen tulokseen, että mu tapauksessa unet saattaisivat viitata siihen, että olen ajatutunut tai ajautumassa sivustaseuraajan rooliin omassa elämässäni. Tai en ehkä sivusta seuraajan, mutta liiaksi sellaisen "en voi vaikuttaa asioihin"- heittäytyjän rooliin. Mun on kenties pyrittvä kohtaamaan kaikki tunteeni ja oltava itselleni jälleen rehellisempi. Otettava jälleen ote elämästäni. Kaikkea ei voi hallita, sen olen oppinut: liiallinen kontrollointikaan ei ole hyväksi, mutta ei myöskään tule heittäytyä avuttomaksi ja unohtaa omia mahdollisuuksia, kykyjä, toiveita, tarpeita ja haluja.
Mulla on toisinaan taipumusta marttyrointiin. Että mä olen muka ainoa, joka kotona esim. siivoaa. "Jonkunhan sitä pitää siivota eikä kiitosta kuulu". "Jonkun on uhrauduttava tähänkin hommaan ja kukapa muukaan se on kuin äiti" ja muuta liibalaabaa. Ensiksikin, pyydä apua. Lopeta typerä marttyyrimainen valitus ja pyydä suoraan apua puolisolta. Lapsetkin voi pakottaa ottaa mukaan siivoustalkoisiin. Toiseksi, lopeta siivoaminen. Jos nyt olisi tärkeämpää leikkiä lasten kanssa, niin leiki. Lika on pysyvää, lapsuusvuodet eivät. Eipähän tarvitse leikkiä marttyyria ja surkutella mummona, miten olisin niin halunnut sitä ja tätä, mutta pakko oli uhrautua. Ei ole pakko. Pakko on vain minun päässäni.
Eipä sillä, mä rakastan puhdasta kotia ja usein ihan mielelläni siivoan ja järjestelen paikkoja. Siistissä kodissa mielikin lepää ja olo on rauhallinen.
Tiedän, etteivät uneni viittaa pelkästään siivoamiseen. Uhrautumisesta ei kukaan kiitä minua, en edes minä itse. Asioiden tekeminen vain, koska "näin kuuluu tehdä, näin tekevät kunnon ihmiset" on vieny minut ennenkin mustaan aukkoon, missä ei valoa näkynyt. Mustan aukon vetovoima on massiivinen, jos joutuu liian lähelle, mutta onneksi mä voin muuttaa kurssia jo hyvissä ajoin ennen mustan aukon vetovoimakenttään joutumista. Vei tosin melko kauan tajuta, että ohhoh, mähän voin ohjata tätä alusta, ottaa kokonaan uuden kurssin ja välttää koko mustan aukon.
Back to basics: tänään on juhannusaatto. Aloitamme sen lähtemällä kauppaan, koska eilen emme ehtineet. Rakas siippani lähti töihin edellisyönä kahdeksi, tuli kotiin eilen iltapäivä kahdelta, lähti päivystyskeikalle viiden jälkeen, tuli kotiin seiskan aikaan ja lähti päivystyskeikalle ennen yhdeksää, oli kotona joskus 23 jälkeen. Saattoi miestä väsyttää ja eipä siinä hirveästi jäänyt aikaa ostosten tekemisellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti