Yhesti oli hiljaista, mutta se meni ohi.
Onko tää joku lasten tyyppivika, että ne pitää jatkuvaa pientä älämölöä? Ihan jo pelkästään niiden olemassaolo aiheuttaa jonkin sortin ääntä, saati kun ne avaavat suunsa. Ja kun ne avaavat suunsa, niitä ei enää saa kiinni.
Usein on ihana seurata lasten leikkejä, kuunnella heidän juttuja ja nauttia heidän kauneudesta, mutta toisinaan kaipaan että pitäisivät kuononsa edes hetken kiinni rauhaa ja hiljaisuutta.
Toisaalta, ehkä mä vain olen ääniherkkä. Mä en siedä hälyä enkä isoja ääniä. Oli siis hyvä idea hakeutua lastentarhanopettajaksi ja tehdä omiakin lapsia kolme kappaletta <3345
Ihan syystäkin olen alanvaihtaja. Paitsi että mielenkiintoni kohdistuvat muuhunkin kuin lasten kasvatukseen, on myös mun korvien ja järjissä pysymisen kannalta hyvä hakeutua johonkin muuhun työympäristöön tulevaisuudessa, kuin päiväkotiin.
Silence - is it something edible or...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti