Minulla on ollut monta vaihetta masennuksesta toipumisessa, mutta muutama käännekohta on ollut selvästi havaittavissa.
1. tuttavani itsemurha. Tämä toimi silmieni avaajana monellakin tasolla. Häkellyttävintä lienee ollut se, että tunsin kateutta tätä itsemurhaa tehnyttä kohtaan: voi kunpa minäkin pystyisin. Se oli pysäyttävä ajatus.
2. kun tein itselleni "muistokirjoituksen". Tämä oli eräs harjoitus kirjasta "Irti masennuksesta". Tehtävänä oli ensin tehdä itselle muistokirjoitus sellaisena, kuin se sillä hetkellä tulisi olemaan. Millainen se olisi, ketkä muistaisivat ja mistä sinut muistettaisiin. Tehtävä jatkui siten, että piti tehdä muistokirjoitus itsestä sellaisena kuin tahtoisi sen olevan. Millaisena tahtoisi itsensä muistettavan, mistä asioista ja niin edelleen. Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, koska pystyin havaitsemaan, että silloinen elämäntyylini ei vienyt minua lainkaan sinne suuntaan, mihin halusin. Siitä pitäen olen pyrkinyt järjestelmällisesti luomaan itselleni elämää, jota todella haluan elää.
Tästä on aikaa nyt kaksi vuotta. Paljon mahtuu näihin kahteen vuoteen, mutta voin sanoa, että tässä on kenties pisin jakso, minkä olen ollut yhtäjaksoisesti ei-masentunut <3Minä voin itse valita, miten suuntaudun kohti elämää. Minä voin itse valita, mitä tahdon elämältäni. Minä voin itse valita asenteeni. Minulla on avaimet ja minä voin käyttää niitä. Ja minä käytän.
Mista sinä tahdot tulla muistetuksi?
Iloista uutta viikkoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti