Tänään juhlitaan Kalevalanpäivää. Kansalliseepoksemme nykymuotoisesta julkaisusta on jo 165 vuotta aikaa. Suomalainen kansantarusto sai ensi kertaa kirjoitetun muodon Lönnrotin kynästä, olkoonkin, että Lönnrot on käyttänyt taiteellisia vapauksia kootessaan teoksen kokonaisuudeksi. Joka tapauksessa Kalevalan julkaisuun asti suurin osa kansantarustosta kulki suusta suuhun, laulajalta laulajalle, isältä pojalle. Kalevalan myötä tarusto ja laulut saivat laajemman kuulijakunnan.
Kalevala on ylläpitänyt suomalaista kulttuuria siitä pitäen. Suomalainen kulttuuri on häilyvä käsite, eikä mitään yhtenäistä suomalaista kansaa tai kulttuuria ollut juurikaan ennen Kalevalaa. Paljolti poliittis-maantieteellisistä syistä, suomalaisten me-hengen kohottamiseksi tarvittiin kirjoitettua historiaa, yhteistä perinnettä, johon tukeutua. Kalevala vastasi tähän tarpeeseen erittäin hyvin. Ja vastaa yhäkin.
Kalevalan kirjoittamisen juuret voivat olla poliittisia, mutta tarinat ovat eläneet paljon kauemmin ja ne elävät yhäkin. Iloitkaamme Kalevalasta ja niistä tarinoista, joista eepos on syntynyt. Suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia on aihetta juhlia :)
----
Arkisempaa asiaa. Kalevalanpäivää juhlitaan myös esikoulussa, jonne poika ei millään olisi halunnut tänään mennä. Hän oli ilmeisen huolissaan, ettei osaa niitä lauluja ja muita esityksiä, joita esittävät tänään toisille päiväkodin ryhmille. Parka. Aina niin huolissaan.
Aamu alkoi 4.40 vauva iloisella juttelulla ja seisomisharjoittelulla. Se onkin ollut tämän viikon trendi, tosin ei sentään ennen viittä ole vielä tarvinut herätä. Noh, onneksi nukahdin eilen illalla jo kahdeksan jälkeen yhtä aikaa vauvan kanssa. Jostain syystä silti silmät meinaavat seistä päässä. Outoa.
Hyvää Kalevalanpäivää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti