Olen lähdössä matkalle Kanadaan, Ottawaan muistaakseni. Joku on maksanut minulle matkan. Lyhyt reissu, mutta sitäkin odotetumpi. Olen lentokoneessa ja syön särkylääkettä ennen nousua, sillä minulla on korvatulehdus ja pelkään nousun sattuvan korviini. Lentokone nousee. Matka on alkanut. Minulla on vain vauva mukanani lapsistani. En meinaa saada vauvaa nukkumaan, koska lentokonematkailu on niin jännittävää. Lentokone lentää Jäämeren kautta Pohjois-Amerikkaan. Pian alkaa lasku. Hämmästyn nähdessäni suomenkielisia mainoksia alla olevien kattojen päällä. Lopulta tajuan, että emme olekaan tulleet Kanadaan, vaan kone on vaihtanut kurssia ja laskeudumme Turkuun. Melkoinen pettymys, vaikka ihan kiva paikka se Turkukin on.
Lentäminen lentokoneessa ja matkanteko viittaavat siihen, että kaipaan pois arkirutiineista, irtautumista arjesta. Uskoakseni se pitää varsin hyvin paikkansa. Ei sillä, että kokisin arjen jotenkin raskaaksi, päin vastoin. Minä pidän meidän tavallisesta arjesta, mutta kukapa ei toisinaan kaipaisi pientä hetkeä vain itselleen, omille ajatuksille ja omille tarpeilleen? Ehkä uni yrittää sanoa minulle, että mun on korke aaika tehdä reissu siskoni luo, joka mun on pitänyt tehdä jo viimeiset puolitoista vuotta....
Onhan se aika profeetallista jos Ottawa muuttuu Turuks kesken lennon. Ja tasan ei mene nallekarkitkaan; joillain tuntuu olevan unia joka yö ja 'epic' on ainoa adjektiivi niitä kuvaamaan. Itse pyörin tylsissä taloissa silloin harvoin kun unet muistan :D
VastaaPoistaHahahaa pakko yhtyä hellästi edelliseen kommenttiin, kyllähän tämä on selvästi merkki korkeimmilta voimilta, että beibsi kainaloon ja Turkuun! >:D
VastaaPoista