Eeppistä unta

Kylläpä olikin eeppinen uni pitkästä aikaa. Painajaisia olen nähnytenemmän kuin laki sallii, mutta viime öinen uni ei ollut varsinainen painajainen, joskin hieman synkeäsävyinen silti.

Maailmaa hallitsivat jonkin sortin kiihkouskovat. Kulkeminen oli hyvin rajoitettua: vain kotikadulla ja luvatuilla paikoilla sai kulkea. Kadun päässä seisoi "Vartija" lehtiön kanssa ja tarkisti, etteivät kaudlla kulkijat ollee ketä tahansa, vaan pelkästään kadun asukkaita.

Koulutus oli "turhaa". Väärintekijöitä rankaistiin väkivalloin tai väkivallan uhalla, mm. eräs nuori mies suljettiin häkkiin, minkä jälkeen hänen vierellään räjäytettiin sika ja sian veri juotettiin hänelle. Ihmisiä, myös lapsia, roikotettiin pää alaspäin jaloistaan, jos olivat olleet tottelemattomia eli vastustaneet jumalan sanaa.

Mä sitten aloin kyseenalaistaa tällaista maailmanjärjestystä. Päätin aloittaa kapinan ja saada mukaani kaikki tavalliset kansalaiset. Huusin kylillä, että olemme vapaita, että ei meidän ole pakko alistua vääriin käskyihin ja määräyksiin tai väkivaltaan.

"Vartijat" saattoivat tulla kotiinkin Vartijat olivat useimmiten naisia, joskin luullakseni miehet toteuttivat rangaistukset. Vartijat katsoivat, ettei kotona harjoitettu vääränlaisia toimia.

Kerran eräs vartija tuli kotiini. Mä aloin sitten pistää hanttiin Vartijalle. Sanoin suoraan, etten usko jumalaan (se oli pahinta mitä saattoi sanoa) ja väitin vieläpä, ettei hänkään usko. Väitin, että kyseisenkaltainen vahtiminen ja väkivallalla rankaiseminen ovat enemmän saatanasta, kuin mistään jumalasta. Julistin, että Vartija on enemmänkin saatananpalvoja, kuin jumaluskoinen. Kodissani (tai mikä paikka se switten olikin) oli muutakin väkeä ja aloin julistaa isoon ääneen, että kotonani on saatananplavoja, jolloin nämä muut ottivat Vartijan kiinni. Samalla osoitin, että kenenkään ei tarvitse alistua huonoon kohteluun, että ihminen on vapaa, jos vain haluaa!

Vartijat saattoivat ilmiantaa jopa omia lapsiaan. Todistin erään tällaisen tapauksen, jossa Vartija yritti ilmiantaa oman aikuisen poikansa vääränlaisesta toiminnasta (vissiin likaisten kenkien käyttämisestä). Mä julistin edelleen, että joukossa on voimaa, eikä tavallisen kansalaisen tarvitse alistua muutaman valtaapitävän äänekkään pelottelijan tahtoon.

Myöhemmin väittelin toisen Vartijan kanssa. Väitin, ettei väkivaltainen toisten alistaminen ja omaan tahtoon taivuttaminen voi olla yhdestäkään jumalasta lähtöisin. En pelännyt rangaistuksia, vaikka muuten pelottikin, sillä tajusin, että olen vapaa sielultani. Ja tiesin, että saisin aikaiseksi kapinan, jolloin vallalla olevia käytäntöjä vastustavia olisi suurempi joukko. Julistin Vartijalle, että rohkeutta on se, että toimii, vaikka pelkääkin. Ja mä pelkäsinkin, erityisesti lasteni ja läheisteni puolesta, kun julistin vapautta ja rauhaa. Uskoin myös, että Vartijatkin tuntisivat rakkauden ja hyvän tahdon sisällään, mutta että he vain pelkäsivät liiaksi sitä "jotakin".

Vartijat kuljettivat mukanaan salkkuja, joissa oli jonkinsortin yhteydenpitoväline, ilmeisesti johonkuhun huipulla olevaan, jolle Vartijat vastasivat toimistaan.

Sellainen uni. En tiedä, miten lopulta kävi, kun heräsin.

Että eeppistä huomenta vaan kaikille!