Apinaperhe

Lapset mekasti iltapalapöydässä mölyapinoina. Mulla meni kuppi nurin ja aloin loikkia ja äännellä niinkuin apinat. Lapset oli O.o
Tomeranssi sitten totesi, että mun pitäis mennä miettimään, kun en antanut ruokarauhaa. Mä ehdin jo innostua, että jes, 28 minuutiksi yksin hiljaisuuteen, mutta miehen mukaan bonobona oleminen ei ojohda miettimispaikalle.What a shame. Olis se mulle kelvannut.

With love, Bonobofamily.

// Children are acting like monkeys and I decided to copy their act. Fun for me it was, but children didn´t approve it as much as would have been appropriate. I wonder why?

Onnea on

kun ei ole mitään valitettavaa! <3

Kevät oli jo täällä, mutta tässä päivänä eräänä sateli maahan ohut kerros lunta. Maa on taas valkoinen ja ulkona raikas pikkupakkanen! Ihanaa <3

Kaikin puolin hyvää alkanutta viikkoa <3

Tuulen viemät ajatukseni

Ulkona tuulee. Tuntuu kuin jokin pyhä pyyhkisi kasvojani, kun tuuli koskettaa ihoa. On ihanaa pysähtyä aistimaan tuulta. Se tuo tuoksuja läheltä ja kaukaa, se tuo palan mennyttä ja tulevaa yhteen hetkeen; tällainen tuuli on ollut aina, ja tällainen se tulee olemaan vast´edeskin. Kuulen tuulen laulun. Väillä se huutaa, välillä se valittaa hiljaa, välillä se kuiskii viestiään, joka on: pysähdy!

Luonto on ihmeellinen. Tunnen samanlaista hiljaista pyhyyttä suuren veden äärellä, kuin tunnen tuulisena päivänä. Samaa pyhyyttä tunnen, kun katson tähtiä ja kuuta. Ne ovat olleet siellä paljon pidempään kuin minä ja tulevat olemaan paljon minun jälkeenikin. Vuosituhansien ajan ihmiset ovat katsoneet noita samoja tähtiä, tuoksutelleet tuota samaa merta, tunteneet saman tuulen ihollaan. Tuntuu turvalliselta, kun tietää, että maailmassa on jotain pysyvää, jotain minua suurempaa ja mahtavampaa. Tieytsti luonto myös uusiutuu, mutta elementit pysyvät silti samoina. Maa, vesi, ilma, tuli.

Kiitollisena kaikesta tästä <3

Maaliskuu

Kevään riemuja ain´
leskenlehdet ja hiirenkorvat
ja purot solisevat,
ne satua on vain.

Todellisuus on karu kuin kivi
haisee ulkona paska
sekä myös multa ja mätä nurmi
ja sohjoa tienvierellä rivi.

Tervetuloa maaliskuu
on sua odotettu
harmaata haisevaa muhjua
jo hymyyn kääntyy suu!

Yksinäinen onneton koivu
tanssii tuulessa
juurella koiranjätös
en tästä ehkä toivu.

Ei tullut tästäkään
tarinoiden kevät.
Vain samaa harmaata maisemaa
solise ei puro yhäkään.

Mut katse tulevaisuuteen
ei harmaus mieltä paina,
kuollut maa alla hankien
herää eloon uuteen!

Tai jotain.
Nyt on kylläkin jo melkein maaliskuun puoliväli, mutta viis siitä. Mä ehkä olisin mielummin nauttinut vielä hetken ajan puhtaista hangista ja pakkasista, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Joten nautitaan nyt loskasta ja mustasta lumesta teiden varsilla. Ja henkiin heräävästä luonnosta :)

// And almost the same in english

Hail to thee, oh springtime!

Sunny days, greening grass…

If that ever happens

I´ll give you a dime!

The truth is less noble, you see

the nature gives its best

when snow is melting,

you smell just shit, dirt and pee.

Hail to the March,

the best of the Months

when the view is grey

and mans angst large.

But worry not!

Spring will turn into summer

and nature will bloom

and the sunshine is hot!

Mistä jutunjuuri?

Ruisleivän juuri on heitetty veks, sellainen meillä oli pitkään pakastimessa ja sitä myös paljon käytettiin.  Pitääkin pistää uusi juuri alulle ja ryhtyä jälleen valmistamaan ruisleivät itse. Se on herkkua!

Ulkona monet puut työntävät juurensa maan pinnalle saakka, niin että asvaltti pyörätiellä halkeilee. Halkeamia katsellessa voi hetken kuvitella elävänsä keskellä katastrofielokuvaa.

Juurekset säilyvät pitkään ja talvi onkin juuri juuresten sesonkiaikaa, jos halutaan elää ekologisesti. Lanttulaatikko on lempiruokaa ja nauriita voi käyttää kuten lanttua esim. keitoissa. Porkkanaa on ihana rouskutella sellaisenaan.

Minun juureni ovat melko pitkälti nykyisellä asuinseudullamme. Sen sijaan mies on lähtenyt alkuperäisiltä juuriltaan n. 12 vuotta siten ja alkanut juurtua tänne.

Tällaisia random juurevia aiheita tänään.

Kuva täältä

Kalevalanpäivä

Tänään juhlitaan Kalevalanpäivää. Kansalliseepoksemme nykymuotoisesta julkaisusta on jo 165 vuotta aikaa. Suomalainen kansantarusto sai ensi kertaa kirjoitetun muodon Lönnrotin kynästä, olkoonkin, että Lönnrot on käyttänyt taiteellisia vapauksia kootessaan teoksen kokonaisuudeksi. Joka tapauksessa Kalevalan julkaisuun asti suurin osa kansantarustosta kulki suusta suuhun, laulajalta laulajalle, isältä pojalle. Kalevalan myötä tarusto ja laulut saivat laajemman kuulijakunnan.

Kalevala on ylläpitänyt suomalaista kulttuuria siitä pitäen. Suomalainen kulttuuri on häilyvä käsite, eikä mitään yhtenäistä suomalaista kansaa tai kulttuuria ollut juurikaan ennen Kalevalaa. Paljolti poliittis-maantieteellisistä syistä, suomalaisten me-hengen kohottamiseksi tarvittiin kirjoitettua historiaa, yhteistä perinnettä, johon tukeutua. Kalevala vastasi tähän tarpeeseen erittäin hyvin. Ja vastaa yhäkin.

Kalevalan kirjoittamisen juuret voivat olla poliittisia, mutta tarinat ovat eläneet paljon kauemmin ja ne elävät yhäkin. Iloitkaamme Kalevalasta ja niistä tarinoista, joista eepos on syntynyt. Suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia on aihetta juhlia :)

----

Arkisempaa asiaa. Kalevalanpäivää juhlitaan myös esikoulussa, jonne poika ei millään olisi halunnut tänään mennä. Hän oli ilmeisen huolissaan, ettei osaa niitä lauluja ja muita esityksiä, joita esittävät tänään toisille päiväkodin ryhmille. Parka. Aina niin huolissaan.

Aamu alkoi 4.40 vauva iloisella juttelulla ja seisomisharjoittelulla. Se onkin ollut tämän viikon trendi, tosin ei sentään ennen viittä ole vielä tarvinut herätä. Noh, onneksi nukahdin eilen illalla jo kahdeksan jälkeen yhtä aikaa vauvan kanssa. Jostain syystä silti silmät meinaavat seistä päässä. Outoa.

Hyvää Kalevalanpäivää <3

Ihana uni

Pitkästä aikaa näin mainittavan arvoista unta. Uneksin joka yö, mutta nyt voisin jakaa uneni lukijoiden (niiden kahden ;D) kanssa.

Olen lähdössä matkalle Kanadaan, Ottawaan muistaakseni. Joku on maksanut minulle matkan. Lyhyt reissu, mutta sitäkin odotetumpi. Olen lentokoneessa ja syön särkylääkettä ennen nousua, sillä minulla on korvatulehdus ja pelkään nousun sattuvan korviini. Lentokone nousee. Matka on alkanut. Minulla on vain vauva mukanani lapsistani. En meinaa saada vauvaa nukkumaan, koska lentokonematkailu on niin jännittävää. Lentokone lentää Jäämeren kautta Pohjois-Amerikkaan. Pian alkaa lasku. Hämmästyn nähdessäni suomenkielisia mainoksia alla olevien kattojen päällä. Lopulta tajuan, että emme olekaan tulleet Kanadaan, vaan kone on vaihtanut kurssia ja laskeudumme Turkuun. Melkoinen pettymys, vaikka ihan kiva paikka se Turkukin on.

Lentäminen lentokoneessa ja matkanteko viittaavat siihen, että kaipaan pois arkirutiineista, irtautumista arjesta. Uskoakseni se pitää varsin hyvin paikkansa. Ei sillä, että kokisin arjen jotenkin raskaaksi, päin vastoin. Minä pidän meidän tavallisesta arjesta, mutta kukapa ei toisinaan kaipaisi pientä hetkeä vain itselleen, omille ajatuksille ja omille tarpeilleen? Ehkä uni yrittää sanoa minulle, että mun on korke aaika tehdä reissu siskoni luo, joka mun on pitänyt tehdä jo viimeiset puolitoista vuotta....