Maaliskuu

Kevään riemuja ain´
leskenlehdet ja hiirenkorvat
ja purot solisevat,
ne satua on vain.

Todellisuus on karu kuin kivi
haisee ulkona paska
sekä myös multa ja mätä nurmi
ja sohjoa tienvierellä rivi.

Tervetuloa maaliskuu
on sua odotettu
harmaata haisevaa muhjua
jo hymyyn kääntyy suu!

Yksinäinen onneton koivu
tanssii tuulessa
juurella koiranjätös
en tästä ehkä toivu.

Ei tullut tästäkään
tarinoiden kevät.
Vain samaa harmaata maisemaa
solise ei puro yhäkään.

Mut katse tulevaisuuteen
ei harmaus mieltä paina,
kuollut maa alla hankien
herää eloon uuteen!

Tai jotain.
Nyt on kylläkin jo melkein maaliskuun puoliväli, mutta viis siitä. Mä ehkä olisin mielummin nauttinut vielä hetken ajan puhtaista hangista ja pakkasista, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Joten nautitaan nyt loskasta ja mustasta lumesta teiden varsilla. Ja henkiin heräävästä luonnosta :)

// And almost the same in english

Hail to thee, oh springtime!

Sunny days, greening grass…

If that ever happens

I´ll give you a dime!

The truth is less noble, you see

the nature gives its best

when snow is melting,

you smell just shit, dirt and pee.

Hail to the March,

the best of the Months

when the view is grey

and mans angst large.

But worry not!

Spring will turn into summer

and nature will bloom

and the sunshine is hot!

Mistä jutunjuuri?

Ruisleivän juuri on heitetty veks, sellainen meillä oli pitkään pakastimessa ja sitä myös paljon käytettiin.  Pitääkin pistää uusi juuri alulle ja ryhtyä jälleen valmistamaan ruisleivät itse. Se on herkkua!

Ulkona monet puut työntävät juurensa maan pinnalle saakka, niin että asvaltti pyörätiellä halkeilee. Halkeamia katsellessa voi hetken kuvitella elävänsä keskellä katastrofielokuvaa.

Juurekset säilyvät pitkään ja talvi onkin juuri juuresten sesonkiaikaa, jos halutaan elää ekologisesti. Lanttulaatikko on lempiruokaa ja nauriita voi käyttää kuten lanttua esim. keitoissa. Porkkanaa on ihana rouskutella sellaisenaan.

Minun juureni ovat melko pitkälti nykyisellä asuinseudullamme. Sen sijaan mies on lähtenyt alkuperäisiltä juuriltaan n. 12 vuotta siten ja alkanut juurtua tänne.

Tällaisia random juurevia aiheita tänään.

Kuva täältä

Kalevalanpäivä

Tänään juhlitaan Kalevalanpäivää. Kansalliseepoksemme nykymuotoisesta julkaisusta on jo 165 vuotta aikaa. Suomalainen kansantarusto sai ensi kertaa kirjoitetun muodon Lönnrotin kynästä, olkoonkin, että Lönnrot on käyttänyt taiteellisia vapauksia kootessaan teoksen kokonaisuudeksi. Joka tapauksessa Kalevalan julkaisuun asti suurin osa kansantarustosta kulki suusta suuhun, laulajalta laulajalle, isältä pojalle. Kalevalan myötä tarusto ja laulut saivat laajemman kuulijakunnan.

Kalevala on ylläpitänyt suomalaista kulttuuria siitä pitäen. Suomalainen kulttuuri on häilyvä käsite, eikä mitään yhtenäistä suomalaista kansaa tai kulttuuria ollut juurikaan ennen Kalevalaa. Paljolti poliittis-maantieteellisistä syistä, suomalaisten me-hengen kohottamiseksi tarvittiin kirjoitettua historiaa, yhteistä perinnettä, johon tukeutua. Kalevala vastasi tähän tarpeeseen erittäin hyvin. Ja vastaa yhäkin.

Kalevalan kirjoittamisen juuret voivat olla poliittisia, mutta tarinat ovat eläneet paljon kauemmin ja ne elävät yhäkin. Iloitkaamme Kalevalasta ja niistä tarinoista, joista eepos on syntynyt. Suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia on aihetta juhlia :)

----

Arkisempaa asiaa. Kalevalanpäivää juhlitaan myös esikoulussa, jonne poika ei millään olisi halunnut tänään mennä. Hän oli ilmeisen huolissaan, ettei osaa niitä lauluja ja muita esityksiä, joita esittävät tänään toisille päiväkodin ryhmille. Parka. Aina niin huolissaan.

Aamu alkoi 4.40 vauva iloisella juttelulla ja seisomisharjoittelulla. Se onkin ollut tämän viikon trendi, tosin ei sentään ennen viittä ole vielä tarvinut herätä. Noh, onneksi nukahdin eilen illalla jo kahdeksan jälkeen yhtä aikaa vauvan kanssa. Jostain syystä silti silmät meinaavat seistä päässä. Outoa.

Hyvää Kalevalanpäivää <3

Ihana uni

Pitkästä aikaa näin mainittavan arvoista unta. Uneksin joka yö, mutta nyt voisin jakaa uneni lukijoiden (niiden kahden ;D) kanssa.

Olen lähdössä matkalle Kanadaan, Ottawaan muistaakseni. Joku on maksanut minulle matkan. Lyhyt reissu, mutta sitäkin odotetumpi. Olen lentokoneessa ja syön särkylääkettä ennen nousua, sillä minulla on korvatulehdus ja pelkään nousun sattuvan korviini. Lentokone nousee. Matka on alkanut. Minulla on vain vauva mukanani lapsistani. En meinaa saada vauvaa nukkumaan, koska lentokonematkailu on niin jännittävää. Lentokone lentää Jäämeren kautta Pohjois-Amerikkaan. Pian alkaa lasku. Hämmästyn nähdessäni suomenkielisia mainoksia alla olevien kattojen päällä. Lopulta tajuan, että emme olekaan tulleet Kanadaan, vaan kone on vaihtanut kurssia ja laskeudumme Turkuun. Melkoinen pettymys, vaikka ihan kiva paikka se Turkukin on.

Lentäminen lentokoneessa ja matkanteko viittaavat siihen, että kaipaan pois arkirutiineista, irtautumista arjesta. Uskoakseni se pitää varsin hyvin paikkansa. Ei sillä, että kokisin arjen jotenkin raskaaksi, päin vastoin. Minä pidän meidän tavallisesta arjesta, mutta kukapa ei toisinaan kaipaisi pientä hetkeä vain itselleen, omille ajatuksille ja omille tarpeilleen? Ehkä uni yrittää sanoa minulle, että mun on korke aaika tehdä reissu siskoni luo, joka mun on pitänyt tehdä jo viimeiset puolitoista vuotta....

Katala kortti

Vauva sai isovanhemmiltaan nimipäiväkortin, jossa oli tyylikäs kolmiuloitteinen hologrammikuva Nalle Puhista. Beibsi katseli korttia hetken kädessään ja lopulta kylmien väreiden saattelemana nakkasi kortin veks! Tökki varovasti sormella, mutta kortti oli liian pelottava ja vauva ryntäsi syliini. Lopulta ei voinut edes katsoa koko korttia, kun se oli ihan liian creepy.

Eipä sillä, kyllä mäkin vähän Nalle Puhia karsastan.

Mistä sinut muistetaan?

Minulla on ollut monta vaihetta masennuksesta toipumisessa, mutta muutama käännekohta on ollut selvästi havaittavissa.
1. tuttavani itsemurha. Tämä toimi silmieni avaajana monellakin tasolla. Häkellyttävintä lienee ollut se, että tunsin kateutta tätä itsemurhaa tehnyttä kohtaan: voi kunpa minäkin pystyisin. Se oli pysäyttävä ajatus.
2. kun tein itselleni "muistokirjoituksen". Tämä oli eräs harjoitus kirjasta "Irti masennuksesta". Tehtävänä oli ensin tehdä itselle muistokirjoitus sellaisena, kuin se sillä hetkellä tulisi olemaan. Millainen se olisi, ketkä muistaisivat ja mistä sinut muistettaisiin. Tehtävä jatkui siten, että piti tehdä muistokirjoitus itsestä sellaisena kuin tahtoisi sen olevan. Millaisena tahtoisi itsensä muistettavan, mistä asioista ja niin edelleen. Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, koska pystyin havaitsemaan, että silloinen elämäntyylini ei vienyt minua lainkaan sinne suuntaan, mihin halusin. Siitä pitäen olen pyrkinyt järjestelmällisesti luomaan itselleni elämää, jota todella haluan elää.

Tästä on aikaa nyt kaksi vuotta. Paljon mahtuu näihin kahteen vuoteen, mutta voin sanoa, että tässä on kenties pisin jakso, minkä olen ollut yhtäjaksoisesti ei-masentunut <3Minä voin itse valita, miten suuntaudun kohti elämää. Minä voin itse valita, mitä tahdon elämältäni. Minä voin itse valita asenteeni. Minulla on avaimet ja minä voin käyttää niitä. Ja minä käytän.

Mista sinä tahdot tulla muistetuksi?

Iloista uutta viikkoa <3

Ahkera bloggaaja

Ahkera bloggaaja on ollut ahkera. Ahkerasti järkännyt juhlia lapsille, ulkoillut ja koettanut pitää yllä sosiaalista elämää verkon ulkopuolella (mitä se on?).

Kaksi isointa muksua täyttivät vuosia. Järjestin molemmille kaverisynttärit ja lisäksi yhteiset sukulaissynttärit. Stressasin itseni kipeäksi (rintatulehdusta pukkasi), mutta lapset olivat tyytyväisiä juhliinsa, ja se on parasta <3

Sittemmin ahkera bloggaaja on ollut vähemmän ahkera; isomman juhlien koristeet viikonlopulta ovat vieläkin paikoillaan. Ahkera bloggaaja tuumii niiden näyttävän niin kivalta, että saavat siksi olla. Lue: laiska kakkiainen ei vaan jaksa kerätä ilmapalloja ja serpentiinejä roskiin ja taitella viirejä ja pompomeja säilöön.

Jumppatuu on jäänyt sapattivapaalle. Irtisanoin hänen päiväkotipaikkansa, kun muutenkin kävi vain pari kertaa viikossa ja silloinkin väkisin. Hän saa olla elokuuhun saakka kotona minun ja Puuskupuhin kanssa. Esikoinen nieli pettymyksen karvaita kyyneliä, mutta onneksi hänenkään päivät eskarissa eivät ole liian pitkiä ja lisäksi hänkin saa pitää ylimääräisiä kotipäiviä.

Helmikuu on alkanut ihanasti lauhoilla ja kauniilla säillä sekä juhlinnalla. Jatkukoon se yhtä ihanana loppuun saakka <3

// Enjoying life so much, that haven´t got time to blog. Birthdays, meetings with friends and so on. Loving life as it is <3