Perskuleen design!

Kiitos Simon Karkov mahtavasta designista! Valaisimesi on upea, jos sen joskus saa koottua kokonaiseksi..............

Designvalaisin 1 - Peukaloinen 0

Elämän mittainen matka.

Sitähän tämä on, elämän mittainen matka. Matkan pituus on arvoitus ja päämäärä tuntematon. Kuka johtaa sinun matkaasi?

Vanhenin taas yhden vuoden. Matkaa on takana useampi vuosi ja on täysi arvoitus, miten monta vuotta on vielä edessä päin.Uteliaana ja toiveikkaana käyn kohti tulevaa!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Roskat pois.

Me ollaan nähtävästi hyvin tyypillinen vanha pari miehen kanssa: tämän aamun kiistan aihe oli roskien vieminen. Maailmassa ei varmasti ole toista yhtä kiihkeän keskustelun laukaisevaa asiaa, kuin roskien vienti tai astianpesukoneen tyhjennys. Asia on vakava.

Roskien vieminen on rasittavaa. Sen vuoksi pitää erikseen vaivautua ulos TAI erikseen vaivautua koukkaamaan talon toiselle puolen (ja takaisin), kun olet lähdössä jonnekin. Siis kaikkien paitsi miehen, joka kulkee joka aamu autollaan roskisten ohitse, sillä parkkis on samalla puolella kuin roskisketkin.

Minun ratkaisuni: mies tiputtaa roskat autostaan aamuisin MOLOKkeihin, kun muutenkin menee autolleen ja ajaa roskisten ohi. 

Miehen ratkaisu: äiti ja lapset vievät roskat aamuisin, kun kulkevat eri suuntaan kävellen, eiväthän he joudu kuin koukkaamaan erikseen talon taakse ja takaisin.

Kun siis, olisihan se perin epäreilua, jos yksi ja sama ihminen joutusi ne roskat aina viemään.

Jos olikin kylmä herätessä, niin tämän polttavan kuuman keskustelun jälkeen hikikarpalot vain kiilsivät otsalla. Roskien vieminen herättää tunteita.

Alin kuva lainattu http://www.greenbookblog.org/2013/09/09/all-emotions-are-not-created-equal/

Ylempi random.

Latest News!

Oltiin tavaratalon edessä. Jumppatuu näki nuoren miehen tupakoivan ja heittävän tumpin maahan. Jumppis tuli äänekkäästi vakavana ilmoittamaan minulle, että "tuo yksi mies poltti tupakkaa ja heitti sen tumpin maahan!". Mä siinä kiemurtelin ja tuumin, että "noh, niin käy joskus, eh....". Nuori mies kuuli Jumppiksen ihmettelyn. Hän nappasi tumpin maasta ja laittoi sen roskiin. "Noh, nyt se on roskissa. Tarkka tyttö!" mies sanoi virnuillen. Jumppis ei kuulemma IKINÄ aio polttaa tupakkaa. Hyvä jos näin on.

Ja vanhana heppatyttönä mä olin onnesta soikeana, kun käytiin koko perhe viikonloppuna talleilla <3<3<3 Ponitallilla oli pelkästään söpöjä pikku ponisia ja Jumppis pääsi ratsastamaan. Tomeranssikin olisi päässyt, mutta hän ei uskaltanut halunnut tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten :)

Me siis NIIIIIIN mennään uudelleen! Jumppis oli kuin tehty hepan selkään <3<3<3 Miten ihanaa oli tuoksutella tallin tuoksua (heinät ja lanta, ahhh), rapsutella söpöä pikku ponia ja ylipäätään nauttia hetkestä. 11-vuotiaan Peukaloisen haaveet omasta hevosesta nousivat jälleen pintaan. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö?

Hyvinä vanhempina me 1. unohdettiin ottaa kamera mukaan ja 2. unohdettiin käyttää kännykkäkameroita. Nyt ei siis ole yhtään kuvaa taltioituna lasten ekasta tallireissusta *kyynel* Ensi kerralla sitten.

Kuvat http://stopsmokingaids.me/

http://www.flickriver.com/photos/pg23/2542132180/

http://arabianhorselovers.webs.com/ponybreeds.htm

Kuvasin.

HappyBread is happy.

Suddenly: A CRUNCH! HappyBread is not happy anymore.

Just hanging here, minding ma´ own business.

Ihan itte kuvasin. 

Edit. ideahan lähti siitä, kun esikoinen teki itselleen leivän, joka näytti nauravalta naamalta. Oli pakko hieman jatkaa vitsiä. Viimeinen kuva on saanut inspiraationsa muualta.

10 vuotta.

10 vuotta on kulunut siitä päivästä, kun mentiin kimppaan miehekkeen kanssa. Kuinka hiton vanhoja me siis ollaan, jos voidaan pokkana sanoa olleemme kymmenen vuotta yhdessä?!!

Mä olin vielä nuori, kun päädyttiin yhteiselle polulle. Aika paljon mahtuu kymmeneen vuoteen, siis todella paljon. Kymmenessä vuodessa on kihlauduttu, menty naimisiin, saatu kolme lasta(!), muutettu viidesti, aloitettu opintoja ja valmistuttu opinnoista, aloitettu töitä.... rakastettu ja riidelty, ällösöpöilty ja ärsyynnytty, käyty lukuisia kehityskeskusteluita, naurettu, itketty, murjotettu, halattu, ymmärretty toisiamme pelkistä eleistä, oltu täysin ymmällämme toisen eleistä... kaikkea sitä pitkään suhteeseen mahtuu. 

Kaikesta huolimatta, myös niistä vaikeuksistakin, olen tyytyväinen valintaani. Joka päivä valitsen yhä uudelleen rakastaa. Olen vuosien kuluessa oppinut ymmärtämään, mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan "tahdon". Minä tahdon rakastaa ja tahdon olla yhdessä, minä tahdon myös silloin, kun tuntuu, etten tahtoisi. Pitkä suhde vaatii rakkautta, hellyyttä ja myötäuntoa, mutta myös erittäin paljon lujaa tahtoa ja sitä meillä on.

Olen onnellinen siitä, että saan elää juuri tuon miehen kanssa. Hän antoi minulle aamulla kortin, jossa hän kiitti kuluneista vuosista ja että ne ovat olleet hänen elämänsä parhaat. Mä sanoin, että ei sitä nyt liioitella tarvitse :D

Mies <3 Kiitos sinullekin kuluneista vuosista. Yhdessä silloin ja yhdessä eteenpäin <3

Mitä tein.

Syyskuu on selvästi ollut kiireisempi kuukausi, kun ei ole ehtinyt bloggailemaan juuri lainkaan. Syyskuussa on:

- käyty vanhempainilloissa

- aloitettu uusia harrastuksia (lapset) ja kuljetettu niihin (vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa)

- toimittu majatalona pikkuveljelleni (<3) hänen kotonaan olleen putkiremontin vuoksi.

- leivottu paljon

- tapailtu läheisten kanssa <3

- shoppailtu harrastustarvikkeita

- oltu päivystysvuorossa (mies)

- pesty pyykkiä (pyykkikori lienee jonkin taian tai kirouksen alaisena, sillä vaikka mä kuinka kaivelen ja kaivelen koria ja pesen pyykkiä, korin pohja ei silti tule vastaan)

- sisustettu ja poltettu paljon kynttilöitä <3

- päivitelty maailman ihmeellisyyttä siskon kanssa <3

- käyty neuvolassa vauvan (<3) kanssa

Semmoista noin muun muassa. Pelkästään arkirutiinit vievät paljon aikaa lasten kuljetuksineen, siivouksineen, ruoanlaittoineen, vauvan hoitimisineen (tissittelyt ja nukutukset lähinnä), niin heti kun tulee edes pientä ylimääräistä ohjelmaa, niin tuntuu, että aika lentää!

Mutta mä nautin elämästäni juuri tällaisena <3 Mä pidän siitä, että elämä on sopivan verkkaista, mutta kuitenkin, että tekemistä on.

Kirjoittaisin jotain nasevaa pohdintaa, mutta tällä haavaa mun aivosoluni (ne molemmat) eivät oikein toimi. Pientä väsyä ilmassa nääs (väsymyskortti!). Aamulla mä yritin lämmittää esikoiselle puuroa jääkaapissa mikron sijasta. Puuro ei lämmennyt. Ja näin myös unta siitä, että haluaisin nukkua. Siis mä uneksin nukkumisesta. Semmoista se välillä on, kun on vauva talossa :D