Pohdiskelin hieman ihmisyyttä ja ihmisena olemista. Ihminen on nolostuttavan ylimielinen. Ihminen oikeasti kuvittelee olevansa maailman herra ja selvillä kaikesta. Mitään sellaista ei ole olemassa, mitä ei voi selittää tieteellisesti tai loogisesti (tai jumalalla). Ihminen on ylivoimainen älyltään ja mahdiltaan. Erityisesti skeptikoiden ylimielisyys elämää ja elämän ihmettä kohtaan on sellaista, mikä saa minut tuntemaan jonkinlaista myötähäpeää, surua ja vähän suuttumustakin. Kuulunko minä todellakin tähän lajiin, joka on näin olevinaan? Eäh, miten kiusallista.
Ihminen on pieni. Maailmankaikkeus toki siältää pienempiäkin partikkeleita ja kappaleita, kuin ihmisen, mutta puhunkin nyt ihmismielestä. Turvallisuushakuinen ja ylimielinen ihminen kuvittelee, että mitään häntä suurempaa ei ole ja joka muuta väittää, ei ole järjissään.
Usein muun muassa uskonnollisia ihmisiä pidetään hieman typerinä. Jossain määrin itsekin syyllistyn tähän toisinaan, mutta enempi minua huolestuttavat ne henkilöt, jotka uskovat johonkin vain, koska kaikki muutkin tekevät niin, pohtimatta ja pureksimatta asioita itse. Se on juuri yksi merkki ihmisen pienuudesta. Ihminen hakee turvaa muun muassa yhteisöstään. Yhteisöön kuuluminen tarkoittaa myös samanlaisten uskomusten omaksumista. Mä en sinänsä pidä Allahia, Jumalaa, Jahvea, Brahmania, Odinia ynnä muita jumaluuden ilmentymiä mahdottomina. Päinvaston, mä olen syvästi uskovainen ja uskon todellakin elämää ylläpitävään voimaan, kutsuttakoon sitä millä nimellä vain. Mä tykkään kutsua sitä energiaksi. Mutta maailmassa on muutakin, niin paljon muutakin. Energia ilmenee hyvin monenlaisessa muodossa, uskon.
Luulenpa, että uskovaiset, jotka todella ovat uskossa (eivät tavan tai yhteisön vuoksi) ovat lähempänä maailmankaikkeuden suuria totuuksia ja selityksiä, kuin tiede.
Mä näen, että tapauskovaisissa ja skeptikoissa, ateisteissa ynnä muissa on hyvin paljon samaa; ylimielisyys ja turvallsuushakuisuus. Se kohdistuu erilaisiin kohteisiin; kenelle Jahve, kenelle tiede ovat niitä Suuria Selityksiä, mutta yhtäläistä näille selityksille on, että kaikki pyörii ihmisyyden ympärillä. Että ihminen on maailmankaikkeuden suurin ja älykkäin olento (heti Jumalan jälkeen, sanoisi uskovainen). Turvallisuushakuisuudella haen takaa sitä, että ihmisellä on tarve selittää kaikki asiat ihmiselle suotuisalla tavalla,ihmismielen ymmärrettäväksi. Jos sitä ei ymmärrä eikä pysty selittämään mittareilla, sitä joko 1. ei ole olemassa, 2. se on mielenterveyden ongelmasta johtuvaa.
Skeptikko väittäisi minun puhuvan lööperiä. Skeptikot osaavat naamioida ylimielisyytensä ja pelkonsa sekä turvallisuushakuisuutensa hienosti. He väittävät, että ovat avoimia kaikille maailmankaikkeuden ihmeille eivätkä kuvittele olevansa ylivertaisia, MUTTA ensin on todistettava tieteellisesti, että jokin asia on olemassa, muuten skeptikko ei usko.
Tieto ja tiede ovat lähtöisin ihmisestä. Koska ihminen on pieni, hän tuskin koskaan pystyy ihmismielen kehittämillä välineillä ja metodeilla selittämään kaikkia niitä ihmeitä, käsittämättömyyksiä ja suuria asioita, mitä maailmankaikkeus ja elämä pitävät sisällään. Kuvitelkaa asia näin: teillä on olemassa rakennustarvikkeet talon rakentamiseen. Tietty määrä määrätynlaisia tarvikkeita, jotta saadaan aikaiseksi tietyn mallinen ja kokoinen talo. Kun talo on valmis, se on sellainen kuin se on. Ei ole mahdollisuutta laajentaa, ei muokata eikä juuri remontoidakaan.
Vertaus on hieman ontuva, mutta haen sillä takaa, että koska ihmismieli on rajallinen, ihmisen kehittämä tiedekin on rajallista.
Skeptikot voivat tyrmätä väitteeni monellakin erilaisella argumentilla ja heillä on siihen täysi oikeus. Oikeastaan on varmaan ihan hyvä, että ihminen ei tiedä kaikkea, juuri ihmismielen rajoittuneisuuden ja ylimielisyyden vuoksi. Toisaalta saattaisihan ihminen nöyrtyäkin, kun ymmärrys laajenisi. Tiedäpä häntä.
Ihminen näkee elämän olevan tässä ja nyt (vaikkakin monet elävät niin kutsuttua "sitku" - elämää, mutta se on oma lukunsa se). Toisaalta, niinhän se ihmiselle onkin. Välillä tunnen ärtyväni, kun teen arkisen tyhmiä ja mitättömiä asioita, joita ihminen tekee, koska kuvittelee niiden vuoksi olevansa tärkeä ja suuri, merkityksellinen. Oikeasti mä luulen, ettei elämässä ole mitään muuta tärkeää, kuin elää ja jatkaa elämää. Ihminen on osa suurta elämänvirtaa, ei mitenkään erityisen tärkeä, muttei toisaalta täysin merkityksetönkään. Maailmankaikkeudessa ei ole mitään "turhaa", vaan kaikki on olemassa Elämän itsensä vuoksi. Näin myös ihminen. Ihmisellä on etuoikeus saada olla luomassa elämää, kuten monilla muillakin lajeilla.
Ajatelkaa millaisen ihmeen lähteillä ihmiset ovat päivittäin: syntymä! Nykytiede ei ole voinut aukottomasti selittää esim. sitä, mikä loppusillaan käynnistää synnytyksen.Silti joka hetki syntyy lapsia ympäri maailmaa. Uskomatonta ja ihan totta. Maailma on pullollaan meille ihan käsin kosketeltavissa olevia asioita, joita ei pystytä selittämään täydellisesti ja silti ne ovat olemassa ja ihan tosia. Ajatelkaa, miten paljon KOKO maailmankaikkeus sisältää ihmeitä?!
Olen tietysti itsekin ylimielinen kuvitellessani, että tiedän enemmän kuin "tavalliset" ja näin ollen olisi syytä jättää julkaisematta koko postausta. Mutta kun nyt vauhtiin pääsin.... :D
